Allekirjoittanut täytti pyöreitä vuosia tämän reissun aikana. Aivan mielen räjäyttävä kokemus. Ensimmäinen kerta Monday Barissa. Aika hyvin valittu ajankohta menettää Mbar neitsyys. Ihan mieletön reissu. Unohtui kaikki arjen huolet ja murheet.
Minua houkuteltiin lähtemään tälle reissulle pari kaverin toimesta. Mitä enemmän kuulin tästä niin vähitellen aloin lämpenemään ajatukselle. Mietin ajankohtaa että sopivasti tulee pyöreitä vuosia täyteen kun on vielä laivalla. Ekana hirvitti lipun hinta ja suunniteltu käyttörahan määrä.
Mitä tuohon reissun hinta laatu suhteeseen tulee niin omalla kohdalla ainakin sain niin täydellisesti rahoille vastinetta tapahtuman muodossa. Tämä reissu räjäytti potin niin kuin sen vaan pystyy tekemään. Miettikää kun tungetaan bile henkistä porukkaa suomesta ja ruotsista pääosin ja pitkin eurooppaa, varmaan reilusti yli 1500 bilettäjän voimilla mentiin. Main stagen laserit oli todella näyttäviä.
Itselle todella kova tapahtuma joka piti titteliä "paras keikka/bile ikinä" jota olen myös kommentoinut että parasta mitä on vaatteet päällä kokenut. Tämä tapaus oli The Prodigyn keikka helsingin vanhassa jäähallissa vuonna 2009. Se oli kova keikka. Varmasti kaikki paikalla olleet allekirjoittaa saman?
Nyt on tittelin haltija vaihtunut. Tämän vuoden Mbar lucia cruise riistää tuon tittelin pois. Tämä menee samaan sarjaan kuin konemetsä. Siellä kaksi kertaa käyneenä sitä tunnelmaa ja fiilistä paikan päällä ei vaan osaa kuvailla. Se pitää kokea itse. Tämä on ihan samaa sarjaa. Ei oikein osaa pukea sitä paikalla ollutta fiilistä sanoiksi. Oli vaan niin mahdottoman hienoa. Yritän pukea tapahtuman jotenkin luettavaan muotoon.
Meidän hytillinen väkeä kerääntyi aamulla klo 04 läjään ja lähdettiin kohti turkua, kohti suurta tuntematonta, suurta seikkailua. Ajokeli paheni mitä lähemmäs turkua päästiin. Lahdenhan se pitäisi pilata tunnelma? Hetkittäin näkyvyys oli metrin luokkaa kiitos vaakatasossa sataneen lumen ja rännän sekoituksen. Meni vähän jännäksi että keretäänkö paikalle ajoissa kelin takia. Oli toki jätetty kelivaraa mutta ei oltu varauduttu tämmöiseen myräkkään. Baana oli tuttu tunnelien luvattu moottoritie. Oltiin pitkän matkaa nolla pisteessä.
Namu setä oli taas kerran matkassa jonka kasseja kaiveltiin karkin toivossa. Possu ankka turussa oli saanut joulu hatun päähänsä. Meidän porukka jolla reissattiin oli kyllä mainio, ei ollut tylsää hetkeä matkan aikana.
Menomatkalla käytiin maarianhaminassa josta tuli myös porukkaa tähän hilpeään sakkiin. Menomatkalla alkoi jo hyttibileet ilmiö. Sai pientä esimakua tulevasta. Jos sattui semmoisia hetkiä ettei itselle oikein 3 stagelta löytynyt mieluista soitantaa, jota pidän ihmeenä, niin joistain hytti bileistä löytyisi varmasti jotain mieluisaa musiikkia ja vastaanotto olisi varmaan hyvin ystävällinen uskoisin lyhyellä kokemuksella.
Päästiin tukholmaan ja mentiin odottamaan terminaaliin että päästään takaisin laivaan. Terminaalissa oli täydet bileet käynnissä. Sopiva ruuhka kun paikka oli täynnä bilettäjia. Ei jäänyt yhteen äänilähteeseen vaan niitä oli pitkin terminaalia että koko paikka raikui niiden voimasta. Tolleen näppituntumalta pääosa soitteli hardstyleä/hardcorea. Muutamassa paikassa hyvän kuuloista trancea ja yksi tekno saundinen äänenlähde.. Eräällä seurueestamme oli pieniä muistikatkoksia käymisestä tukholman terminaalissa. Se dementia...
Joku tv ryhmä euroopasta ilmeisesti, liikkui termaalissa ja oli aika lähellä että en joutunut haastatteluun. Onneksi valitsivat vierestä haastateltavan. Minun englannin kielen taidolla ei olisi hyvää seurannut.
Hytti bileiden alettua naapuri hytissä niin ei tuo uni heti tullut kunnes korva tottui meluun ja nukahti. Naapurissa soi hullu hardstyle. Menomatkalla oli vastapäiseen hyttiin asettunut paikalliset ahvenanmaan "porno tontut". Nätin näköisiä olivat niinkuin lähes poikkeuksetta kaikki näkemäni ruotsalaiset naiset.
Welcome on board. Ensimmäisenä kantamukset hyttiin ja sen jälkeen aamupalalle. Buffet tyylinen aamiainen oli varsin maittava. Maha täynnä täältä poistuttiin. Näillä näppäimillä yksi meidän porukasta oli jo ollut tovin aika "hyvissä".
Syömisen jälkeen sain käsiini pressipassin. Tämä lämmitti kovasti mieltäni. Tämä myös helpotti kuvaamis juttuja.
Pari kaveria näin paikalla pyörätuolilla. Suuri kunnioitus tätä suoritusta kohtaan. Onneksi paikat olivat aika pitkälle suunniteltu esteettömiksi jo valmiiksi. Hyvä näin. Thumbs up.
Täällä laivalla kyllä hävisi ajantaju ihan kokonaan. Osan asiasta saattoi aiheuttaa kun oltiin ruotsin ajassa. Kuinka ollaakkaan että rannekellosta loppui patteri tietenkin tämän reissun aikana. Tästä tuli sisäpiirin juttu kello puoli kaksitoista ja vielä ihan selvinpäin. Laivalla elettiin ruotsinajassa.
Yläkerrassa, kerros 10. Disco zenith baarissa aloitteli soiton Slim Vic. Sen mitä kävin hetkittäin kuulemassa soittoa niin aika vahvasti teknon maailmoissa liikuttiin. Tämän stagen soittoa ei hirveästi tullut kuultua illan aikana. Olisi ollut hyvä käydä mutta muualla soi niin hyvä musiikki että se imaisi paikalleen istumaan tai muuten vaan fiilistelemään.
Main stage klo 22.30 aloitettiin soitanta. Ashley Wallbridge. Aloitus setti oli kyllä todella hienon kuuloista trancea. Tykkäsin isosti. En ollut koko aikaa paikalla mutta kävin paikalla tiuhaan. Noin 8 minuuttia kerkesi täällä musiikki soida kun jo ensimmäiset tanssijat olivat lattialla. Lattia täyttyi todella nopeasti tanssijoista.
Muutama biisi bongaus setistä. Swedish house mafia – One (Your name). Fragna – Tocas miracle. DJ Tiesto ft. Marco Borsato – Love comes again. DJ Tiesto – Adagio for strings. The chemical brothers – Hey boy, hey girl. Zombie nation – Kernkraft 400. Energy 52 – Cafe del mar. Andy Moor & Ashley Wallbridge ft. Meigan Nealon – Faces. DJ Tiesto – Beautiful things. Jossain vaiheessa illassa kuultu underworld – Born slippy. Porukka ihan pähkinöinä tämän biisin aikana.
Liikuin molemmilla 6. kerroksen stageilla (hard ja main) välillä pääosin kuulemassa mitä siellä soitetaan. Tuo hard puoli jäi vähemmälle huomiolle kun tarjonta siellä meni yli ymmärryksen, siis yli oman musiikillisen maun. Eniten itseäni mielytti main stagen tarjonta. Hard stagen puolella oli odotetuin ja pisimpään kuunneltu setti organ donors. Jätkät kyllä otti yleisönsä heti haltuun ja hoiti homman parhaiten kotiin. Organ donors ei pettänyt odotuksiani. Tämä 6. kerroksen käytävä tuli kyllä tapahtuman aikana varsin tutuksi.
Kuulin etukäteen puhetta että porukka panostaa vaatetukseen paljon. Tämän kyllä huomasi siinä tapahtuman edetessä väkisin. Moni oli panostanut joulumieleltä pukeutumiseen. Olihan tämä Lucia cruise. Oli kyllä ilo katsella tätä vaatteisiin panostusta.
Täällä uskalsi ottaa tai tarjota että ottaisi kuvan kuin koti suomessa. Ehkä sitä on vaan liian varovainen suomessa? Täällä kun vähän näytti kameraa tai kysyi voiko ottaa kuvan niin tuliko koko risteilyn aikana vain yksi vai kaksi kieltäytymistä kuvaus kyselyyn. Jotenkin tunsi itsensä rennommaksi täällä. Tuli otettua vapautuneemmin kuvia.
Klo 23.00 Hard stagella vielä suhteellisen rauhallista soitanta. Luulen että ei mene kauaa kuin musiikki muuttuu turhan rankaksi itselle. Tämä on hyvä että on oma stage trancelle ja hardimmalle saundille. Vielä samassa kerroksessa eri päissä laivaa. Main stage oli kaksi kerroksinen.
Samaan aikaan main stagella lasereita kehissa, en ole varma oliko tässä kohtaa ensimmäinen käyttö lasereilla. Kansa hurrasi tanssilattialla. Valotekniikassa ei oltu säästelty main stagen osalta. Oli kyllä visuaalisesti todella nättiä katsella. Laserit tekivät vahvan vaikutuksen niinkuin aina tekevät. Täällä tilassa niitä oli useampia ja senhän tietää kun on useampi laser, joukossa RGB lasereilta myös niin show on takuuvarmasti näyttävä.
Torstai iltana oli mennessä kohti tukholmaa aikamoinen merenkäynti mutta pahin koettiin vasta perjantaina paluumatkalla tukholmaan. Silloin laiva keinui sivusuunnassa ja pituussuunnassa oli kanssa havaittavissa liikettä, samaan aikaan. Tuntui välillä että jalat irtoaa lattiasta. Tässä kohtaa reissua kun laiva heilui joka suuntaan niin kävi hetken mielessä että näinkö sitä pääsee tästä reissusta kirjoittamaan blogia ollenkaan. Sen verran oli liikerata reilun puoleinen.
Ruotsalainen kuvaaja tuli paiskaaamaan kättä ja siinä muutama sana vaihdettiin samalla. Bongattu paidaton poika. Useampikin risteilyn aikana. Mun paidan selkää luettiin ääneen useampaan otteeseen silleen että sen kuulin. Jokunen valokuvakin varmaan paidan selästä on olemassa.
Hard stagella ei tullut vietettyä aikaa kovin pitkiä aikoja kerrallaan, syynä tähän oli liian rankka musiikki tarjonta. Hardstyleä ei pysty kuuntelemaan pitkiä aikoja kerrallaan. Puhutaan siis minuutista. Yhtä settiä tuli kuunneltua tällä stagella pidempään.
Klo 03.00, Mark Sherry vuoroon. Setti ennen tätä jatkoi sitä hyvää trance saundi linjaa jota oli tottunut main stagella kuulemaan. Aina levisi hymy kasvoille kun saapui sinne. Musiikillisesti omaan makuun parasta tuo main stagen tarjonta.
Paikan laserit oli kyllä säväyttäviä. Niin kuin laserit aina ovat. Käytössä oli useampi RGB lasereita. En laskenut monta laseria setupissa oli ja mitä laatua mutta todella vaikuttavasti niitä käytettiin.
Jotkut porukat olivat jalostaneet hytti bileet ihan loppuun asti. Oli jos jonkun näköistä valo efektejä hyteissä, stroboja. Todella massiivisia äänentoisto rakennelmia. Oli kannettavia mega basso soittimia joita kannettiin mukana ja soitettiin koko ajan. Olit missä päin tahansa laivaa niin kuulit jotain musiikkia koko ajan. Ei ollut mitään mahdollisuutta päästä musiikkia karkuun. Aika paljon hytti bieissä soi hardstyle tai hardcore. Häviävän pienessä osassa soi jotain kevyempää saundia.
Day 2. Itse nukuin tässä välissä ja sen takia aloitin uuden päivän. Aika moni varmaan valvoi koko risteilyn ajan. Aamulla oli todella hiljaista niin musiikin suhteen kuin liikkeellä olevan porukan suhteen. Suurin osa aamusella kulkeneista ihmisistä näytti aika krapulaiselta. Meidänkin seurueesta löytyi krapulaisia aamulla.
Klo 13.30 alkoi main stagella soitto. Viimeisen puristuksen vuoro, reilu 3 tuntia. Soiton tänään aloitti Jace. Huh huh minkä setin tämä kaveri heitti. Siis niin omaan musiikilliseen makuuni sopivaa trancea soitteli hän että meinasi tirahtaa ilon kyynel. Zombie nation – Kernkraft 400. Tämän setin aikana laserit kehiin.
Hard stagella aloittivat jo klo 13.00 soiton. Aloituksen sai suorittaa Tava. Alku setissä tuli versiointi Baby D – Let me be your fantasy. Tämän päivän odotetuin hard stagen soittaja oll Organ donors. He soittivat viimeisen setin risteyn hardi puolella.
Loppu hetkillä oli kuvaus olosuhteet aika haastavia tuon kovan myrskyn takia. Oli vaikeaa pitää itsensä paikallaan sen hetken että ottaa kuvan. Sama efekti oli nähtävissä tanssilattialla kun porukka liikkui lattialla laidasta laitaan laivan kallistuksen mukana. Mutta sain kuvat otettua.
Ruotsalaisilla oli vielä perjantaina aamusta Voimia ja intoa tanssia vielä viimeisetkin voiman rippeet jaloistaan pois. Eräs sankari oli saapunut risteilylle keppien kera.
Main stagella oli kyllä todella muhkea äänentoisto. Soi hyvin ja mukavan pehmeästi. Sitä oli ilo kuunnella. Eikä se ääni jäänyt vajaaksi muillakaan stageilla. Ääntä oli riittävästi.
Sattui tälle reissulle aika rankat myrskyt. Ei sitä suomen puolellakaan maissa selvitty vähällä tästä myräkästä mitä uutisia seurasi. Pariin otteeseen oli todella kovat tuulet jotka riepotteli laivaa että sen huomasi. Luuli että on oppinut lentämään kun hetkittäin lattia jalkojen alla keveni reilust. Lopulta sitten olosuhteet helpotti tai siihen tottui?
Klo 14.30 Hard stage, viimeinen setti tällä puolella ennen saapumista tukholmaan. Organ donors, Odotin tätä settiä innolla. Eikä kaverit pettäneet soitollaan. Olen kaksikon kuullut kerran aikaisemmin ja eivät olleet muuttuneet ollenkaan vaan heidät tunnisti kyllä.
Hyvää saundia, mutta main stage vei sitten lopulta voiton ja tuli oltua sillä puolella enemmän tämän toisen päivän aikana. Alusta jämähdin pidemmäksi aikaa paikalle ja sitten kävin välillä kuuntelemassa mitä soittelelivat. Varsin vaihtelevaa saundia mitä osasi odottaakin.
Klo 15.00. main stage, DJ Anneli, hän oli minulle uusi tuttavuus mutta mitä tanssilattian huudoista voi päätellä niin hänellä on iso fanilauma ruotsissa. Aloitus biisi oli kyllä semmoinen leka että ei paremmasta väliä, vai mitä sanotte? Fatboy slim – Right here, right now. Aloitus lekan jälkeen siirryttiin psyke saundille ja sen merkeissä meni se aika ihan lopun biisejä lukuun ottamatta.
DJ Anneli vaihtoi biisin ja tanssilattia alkoi huutamaan suoraa huutoa, ilmeisesti porukalle tuttu biisi moisesta huudosta päätellen. Itselle biisi ei ollut tuttu.
Biisi bongauksia setistä. Sister Bliss – I can't get a man, i can't get a job. Loppupuolella taisi soida public domain - operation blade. Loppu kliimaksissa RMBn alkupään tuotantoa pätkä. Universe of love soi päässäni.
Tekniikan roudaaminen kävi porukalta varsin ripeästi. Jäi semmoinen tuntuma että ovat aikaismminkin tehneet saman. Sitten kiinnitn huomiota että ruotsissa on paljon paremman näköisiä roudareita, kyllä, naisia. Hoitivat hommansa todella ammattimaisesti siinä kuin miehetkin. Oli ilo silmälle.
Ihan risteilyn loppuvaihteessa bongasin käytävältä joulupukin ja lucia neidon. Paljon kyllä muitakin hyvällä maulla huvittavia, jotkut pikkuisen pelottaviakin hahmoja. Vielä kerran nostan esiin sen panostuksen pukeutumiseen. Ihan eri luokkaa kuin suomessa. Muistinko mainita ja ylistää ruotsalaista naiskauneutta!! Siis niin monta uskomattattoman hyvännäköistä naista näin tämän reissun aikana että menin laskuissa sekaisin. Yllätyin suuresti että hitusen vanhempaakin väkeä liikenteessä. Arviolta jopa yli 40v joita suomessa on todella harvakseltaan liikkeellä.
Paluulippujen kanssa oli vähän jännää, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. En olisi uskonut että joskus sanon tämän, kerrankin olen iloinen että saavun turkuun. Reissu oli sen verran rankka että kaipasi todella kiinteää maata jalkojen alle. Oli hieno vastaanotto kelin puolesta. Satoi taivaan täydeltä räntää/lunta. Kaksi askelta siinä sateessa ja joutui turvautumaan kirosanoihin. En ollut sen hetken porukassa ainoa joka kiroili.
Meidän autokunnan kuski oli vielä niin kännissä että hänet suosiolla ohjattiin kartturin paikalle. Onneksi löytyi selvä kuski kuka ajoi autoa toisen kuskin selviämiseen asti. Tämä kuski oli nukkunut edellisenä yönä n. 2h. Meidän porukka oli yllättävän hijaista paluumatkalla. Pari tyyppiä nukkui koko paluumatkan. Kiitos meidän porukalle seurasta ja kaikesta, aivan mahti reissu. Olitte parasta seuraa.
Tuli käytyä oman mittapuun mukaan turhankin hienossa paikassa syömässä. En ole tottunut noin hienoihin paikkoihin. Mutta nyt oli vähän pakon edessä suoriutua siitä. Ruoka oli hyvää kyllä ettei siinä mitään mutta aika arvokasta, mutta ei ihminen syömättä elä.
Olin kuullut tästä aikaisemmin että ruotsalaiset ovat rentoa ja ystävällistä bile kansaa. Kyllä, asia on todella näin. Opin tällä reissulla arvostamaan ruotsalaisia bilettäjiä paremmin. Kun miettii kuinka lähellä ruotsi on ja sitä miten erilainen biletys kulttuuri on. En tosin tiedä onko monday bar ruotsalaisen normibile esitys. Paluumatkalla laivalla suomeen olisi ollut tarjolla E-typen keikka laivalla mutta katsoin viisaammaksi nukkua että selviän lauantai-iltana odottavaan bileisiin. Laivalla tarjonta oli mukavaa vaihtelua suomen yökerho musiikki soitantaan verrattuna. Jollain tasolla ihan erilaista, hyvää. Hitusen vanhemman kuulosta saundia josta pidän.
Soittaja nimet oli muutamaan poikkeusta lukuunottamatta uusia tuttavuuksia. Ei ollut yhtään huonoa settiä koko risteilyn aikana. Suodatan siis hardstylen ja hardcoren pois laskusta. Tuolle saundille on oma fani porukkansa. Varsinkin main stage oli kyllä semmoinen trance diggarin taivas jo näillä nimillä että huh huh. En kyllästynyt tämän stagen soitantaan missään vaiheessa.
Ehkä asetat lähtökynnyksen eri kohtaan kun olet lukenut kokemukseni reissusta ja näet kuvat mitkä kertoo loput bileen laadusta. Toivoisi että suomesta saataisiin lähtemään reissuun mukaan. Täällä tanssittiin basso elementti koteloiden päällä, pöydillä, tuoleilla joihin kahteen viimeksi mainittuun puututtiin. On kulunut jo kaksi päivää bileistä ja olen vieläkin ihan täpinöissäni kokemastani. Ei todellakaan turha reissu. Pienellä vaivalla löydät facebookista, klubitus.org ja googlettamalla lisää tietoa kuinka hankkia lippu risteilylle. Tiedot pitäisi tulla lähipäivinä.
Tämä oli minun ensimmäinen monday bar risteilyni ja on todella vahva epäilys että ei jäänyt viimeiseksi. Tämä risteily on kyllä semmoinen kokemus että ei ole toista tullut vastaan. Paras bile kokemukseni sitten vuoden -94 kun ensimmäisen kerran kävin bileissä. Edellinen paras oli sekin kova suoritus. The prodigyn keikka vuonna 2009 helsingissä.
Tämä risteily ei ole enää ruotsalaisten ja suomalaisten juttu. Nytkin oli väkeä pitkin eurooppaa ja soittajia jopa egyptistä asti. Normi bile kansaa oli saksasta, puolasta, briteistä, suomi ja ruotsi. Soittajat kun lisätään vielä joukkoon niin lista pitenee. Hollanti, unkari, italia ja egypti. Soittajia myös tietenkin ruotsista, suomesta edellä mainittujen lisäksi.
Seuraava monday bar risteily on maaliskuussa. Massiivinen 20 vuotis juhla risteily. Olisi hyvin vahva aikomus olla paikalla. Dokumentoimassa tapahtumia kuvana ja blogin muodossa.
Tämä monday bar risteily oli ensimmäinen laatuaan ja samalla ensimmäinen synttäribiletys. Ensimmäistä kertaa suomen rajojen ulkopuolella bileissä. Lauantai aamuna selvisin suomen kamaralla ja illalla oli vuorossa suomessa synttäri juhlat. Kolme bilettä synttäriviikolla jolla täytin 40v. Vanha jaksaa... Over'n'out...
