Palasimme jälleen viihdyttämään kansaa musiikilla. Jälleen oli runsaslukuinen osallistujamäärä. Jopa valkotakkiset kävivät paikalla mutta eivät vieneet allekirjoittanutta.
Drumhead aloitteli kevyesti breiksillä. Muutama tutun kuuloinen biisi tuli setin aikana, ei tosin niin tuttuja että kykenisin nimeämään niitä. Hyvän kuuloista soundia heitti herra. Sai paikalla olijoiden jalat vispaamaan. Vanha eläkeläinen herra pisti persauksen liikkeelle oikein huolella. Tämähän ei katso ikää...
D aloitti soittelunsa kikkailulla. D heitti kyllä tiukkaa settiä. Kävin tässä välissä vilkaisemassa miten bilepaikan rakentelu on edistynyt. Hyvässä mallissa oli asiat. Eikun takaisin etkoilupaikoille.
Suuri ihmetys kohtasi minut, siellähän soi varsin house pitoinen musiikki. Sitten katsoin että Gerry puikoissa. Jonkusen biisin siinä Gerry soitteli. Aika juustoa meinasi tuo loppu olla. Muutaman biisin tunnistin, Onneksi olivat vähän housepitoisia versioita. Rihanna – Donä't stop the music. Ercola – Every word. Ercola & co – Deep at night. Näiden kahden biisin väliin mahtui Miika Kuisma – Smoky rooms joku ennenkuulematon versio. Tämä soittaja toteutti jopa toivebiisejä, niin sitä pitää... Tässä yksi nuorempi herra jäi fiilistelemään siihen pidemmäksi aikaa kuuloetäisyydelle, piti ilmeisesti kuulemastaan.
Sitten tuli D takaisin dekkien taakse. Ensimmäinen biisi oli jo aikamoinen leka. Reel 2 Real – I like to move it. Bucket heads – The bomb (These sounds fall in to my mind) Tämän jälkeen tuli lukuisia kovia lekoja että ei paremmasta väliä.
Gerry tuli soittamaan vuorostaan. House saundilla mentiin. Hyvää soundia. Joonas Hahmo – Cocktail bar. Täysin lahtelainen tuotos ja remix. Cheek – Liekeissä (Bay city stompers remix) Tämän biisin tahtiin oli havaittavissa vastapuolella olevan liikkeen ovella vanhempi rouvashenkilö lähes tanssi liikkeen oven suussa.
D jälleen soittovuoroon. Tällä kertaa aloitettiin vanhan liiton hip hopilla. Juuri sitä soundia mistä YleXn Peltsi olisi ollut ihan pähkinöinä. Useampi biisi tuli putkeen. Muutaman biisin jälkeen päästiin asialinjalle. Chemical brothers – Hey boy, hey girl... Ja lekoja riitti tämänkin jälkeen.
Ihmisten reaktiot vaihtelivat mulkoiluista lievään uteliaisuuteen joka ilmeni sillä että ihmiset jäivät kuuntelemaan musaa pienen matkan päähän.
Saatiin taas ”pikku reivaaja” spotattua. Tanssi ihan antaumuksella. Pienestä pitää opettaa oikean musiikin pariin. Tällä kertaa oli myös vanhemmasta ääripäästä tanssijoita. Kuten totesin, tämä musiikki ei katso ikää. Jos tykkää niin eikun rohkeasti nostamaan polvea.
